maanantai 14. marraskuuta 2016

Elämää lonkkaleikkauksen jälkeen 5


Toista vuotta puujalalla


Treeni, treeni treeni!


Alussa oli kotiharjoitukset ja fysioterapia, sitten kuntosali. Siitäpä tulikin liikuntaremontti. Entiset  jooga ja pilates jäivät taakse. Tilalle tuli kuntosali ja vesijuoksu. Vanhoista lajeista jatkuvat sauvakävely ja Asahi-terveysliikunta, samaten pyöräily kelien mukaan.

Salia on kolmesti viikossa. Sen päälle pieni pulahdus vesijuoksussa, muuten ei tule freesi olo. Välipäivinä aamulla Asahi ja sauvakävelyä, jos ehtii. Venyttely tahtoo unohtua, sori.  En ole täydellinen, vaikka luulette ja yritän uskotella.

Kuntosalista hyötyy koko kroppa. Sain treeniohjeet, nyt  kolmas ohjelma menossa sitten huhtikuun.

Käsivoimat ovat olemattomat ja ovat vieläkin. Huomasin juuri, että ole saamassa fitnesspepun!

Jalkavoima kehittyy nopeimmin, prässissä on lukemat kaksinkertaistuneet. Ja painoa pitää olla niin että menee juuri 15 kertaa ja kolme sarjaa. Tämä pätee kaikkiin laitteisiin.

Kolme muuta jalkalaitetta on käytössä. Lonkan lähentäjälle tarkoitettua vempelettä emme ottaneet ohjelmaan, koska se tuottaa kipua nivustaipeeseen. Pitää kysyä vielä fysioterapiasta, mitä tälle jutulle pitäisi tehdä

Pieniä puutteita

Pituusero: Oikea koukkupolvi korkeammalla :(
Salitreeni tuntuu välttämättömältä. Jos jättää useamman päivän väliin, jalka alkaa juonitella.

Kipua ja jäykkyyttä on aika-ajoin. Tasapaino on huonontunut. Enpä ole kyllä kaatunutkaan. Muistaisi vaan pitää varansa. Kop – kop, talvi ja liukkaat kelit vasta alussa.

Kuten sanottu, nivustaive edessä on joskus kipeä, mutta sen kanssa pärjää.

Polvissa rahisee, lonkka lonksuu lievästi. Leikattu puoli on vähän pitempi, ilmenee pienenä vaappumisena kävellessä. Eipä haittaa, koska ennen pursi keinui toiseen suuntaan. Voi olla, että ero tasoittuu ajan mittaan.

Pitkä istuminen on pahaksi. Yritän välttää tietokoneen käyttämistä pöydän ääressä. Paras istuma-asento on vähän takanojassa. Siksipä elokuvissa voi käydä, samoin sujuu lukeminen sängyssä puoli-istuvassa asennossa.

Niin - juosta ei saa, vaikka kuinka  olisi myöhästymässä bussista - eikä hyppiä edes riemusta. Jalan sisäkiertoa pitää välttää, eipä kyllä huvittasikaan. Kumartua voin ihan hyvin eteen. 


Kyllä kannatti!

Vaikka luettelo pikkuvaivoista on pitkä, ja uusi jalka ei ole terveen veroinen, silti elämä on parepaa kuin pari edellistä vuotta ennen leikkausta.

Parasta on ettei tarvitse särkylääkkeitä!

Toiseksi parasta, että pääsi kesällä marjametsään!  Luontoa löytyy Helsingin Keskuspuistostakin. Saalis ei ollut edellisten vuosien tasolla.

Matkustusta en ole harrastanut paljoa, pari kertaa lennolla ja junassa muutama tunti. Oikeasti ei huvita lähteä pitemmälle. Toipilasaikana oppi olemaan kotona.

Sosiaalista elämää on sopivasti. Kaiken edelle menee mummon kolme mussukaa.

Tässäpä luvattu päivitys nyt reilun vuoden jälkeen.

Blogilla on ollut 10 – 30 lukijaa päivässä.  Jotkut ovat jättäneet kommenttejakin. 
Mukavaa, jos tästä on ollut jollekin hyötyä. 

Suosittelen Puujalkaiset -keskustelupalstaa facebookissa!

Ei vedetä lonkkaa!




sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Elämää lonkkaleikkauksen jälkeen 4

Puoli vuotta puujalalla


Tulin viralliseen seniori-ikään muutama päivä sitten.

Puolen vuoden paalu leikkauksesta on ohi. Samoin vuosi ensimmäisestä leikkausyrityksestä ja sydänkohtauksesta. Jalka alkaa tuntua omalta. Joinakin päivänä kulkee kuin Mersulla ajaisi, toisina taas ei.

Fysioterapia jatkui reilut 6 kk. Nyt pärjäilen ilman. Viimeisellä kerralla sain kuntosaliohjeet.

En ole liikunta-alan ekspertti, enkä ala jakaa ohjeita muille. Kerron vain mitä itse olen kokeillut. Jokaisen kannattaa neuvotella omasta treenistä fysioterapeutin kanssa.

Kuntosali

Menin myös seniorien kuntosalikurssille ja sain ohjaajan tekemän ohjelman.  Oli kyllä tarpeen.  Olen ollut laiska säätelemään laitteita.  Yllättävän nopeasti siihenkin tottuu. Alan käydä myös eläkeläisten treeniryhmässä samalla salilla. Vesijuoksu ja uiminen hoituu samalla reissulla.

Hilavitkuttimet

Talja 
 Hyviä laitteita salilla ovat
talja  (jalan loitontaja sivulle ja taakse) Lähentäjille ja loitontajille on erikseen omat laitteet.
 reisipenkki (etureisien rääkkäämiseen)
takareiden ojentajavempain (vahvistaa myös pakaraa)
 jalkaprässiä saan käyttää, kun vältän liian syvää lonkan kulmaa. Ei siis polvia rintaan kiinni! Tehoa saa treeniin kun laittaa peliin tarpeeksi suuria painoja, vähintään oma elopaino!

 Ei sitten mamoilla, tehdään 2 – 3 x 10- 15 kerran toistot tarpeeksi suurilla painoilla, että lopussa pitää rutistaa viimeiset voimat.
Reisipenkki

Molempia jalkoja treenataan tasapuolisesti.

Kotijumppaa ei kannata unohtaa. Kuntosalilaitteita voi kotona korvata nilkkapainoilla tai kuminauhalla.

Mitä ei saa tehdä? Voimakkaat jalan kiertoliikkeet, juokseminen ja hyppiminen on kielletty. Eläkkeellä ei onneksi ole kiire.

Näiden jalkatreenien lisäksi on ohjelmassa muita lihaskuntoliikkeitä.

Ulkoilua

Kevätaurinko ja ulkoilma virkistävät ruumista ja henkeä. Parasta minulle on sauvakävely. Uudet turhankin söpöt kävelysauvat motivoivat lenkille. Vaikka kovin hurjia reissuja ei vielä jaksa tehdä, kävelymatkat ovat venyneet useampaan kilometriin ja ajallisesti lähes tuntiin.
Jalkaprässi
Odotan kovasti pyöräilykauden alkamista. Vanha mummomankeli  on raskas polkea.  Kunto nousee kohisten. Muutaman pienen lenkin olen tehnyt. Alussa lonkka kipeytyi, mutta istuimen korottaminen helpotti jonkin verran.



Takapakkia

Pääsiäisen tienoilla tein maakuntavierailun. Istuin henkilöautossa kahdeksan tunnin session, takaisin tullessa junassa viisi tuntia. Uusi kaveri ei tykännyt reissusta.

Seuraava isku tuli hammasosastolta. Samalla pohjoisen rundilla alkoi infernaalinen iensärky. Päivystyksessä meni kolme tuntia suu auki. Juurihoitoa piti jatkaa vielä kaksi kertaa yksityisellä klinikalla. Hammasta hoidettiin suomeksi ja ruotsiksi.

Tulehduksia toivoisi viimeiseksi tekonivelen kaveriksi. Anoppi-rukka lojui vuosia kroonikko-osastolla, kun tulehtunut tekonivel poistettiin eikä osteoporoosin takia voitu asentaa uutta tilalle.

Mitä tästä opimme? Yritetään hoitaa tulehdukset pois, hampaat ja haavat kuntoon.

Totta kai jalka on ajoittain kipeä, kun en ole liikkunut pariin päivään, toisinaan liikunnan jälkeen. Kipua tuntuu nivustaipeessa, sama kohta kuin ennen leikkausta. Kaipa se kohta on heikoin lenkki.

Nukkuminen on edelleen vähän huonoa. Kipuja ei ole, mutta heräilen useamman kerran yössä asennon vaihtamiseen. Haava kipeytyi kun yritin nukkua oikealla kyljellä.


Mistä motivaatio?

Toisinaan on vaikea raahautua kuntoilemaan salille.  Olen tsempannut itseäni ajatuksella, että jatkan tätä tahtia (kolme kertaa viikossa) pari kuukautta. Mietin sitten jatkoa, jos juttu alkaa sujua.  Kesällä voi olla kivempi ulkoilla kuin hikoilla sisällä.

Liikuntaakin tärkeämpää on mielialan pitäminen korkealla.  Pitäisi suhtautua armollisesti itseensä, levätä tarpeeksi ja tehdä mukavia asioita.

Laskin juuri kirjaston tilastosta, että olen lukenut yli 200 opusta reilun vuoden aikana, jonka tämä prosessi on kestänyt. Kirjat ja elokuvat ovat pitäneet minut hengissä aina ennenkin.

Vielä tärkeämpi voimanlähde ovat olleet pienet lastenlapset. En olisi aikoinaan uskonut, miten palkitsevaa mummoilu voi olla.Tuntee itsensä tarpeelliseksi.

Minun iässäni vertaistukea löytyy ystäväpiiristä joka vaivaan.

Nivelyhdistyksillä on toimintaa joillakin paikkakunnilla.

Sen lisäksi apua saa somesta, esimerkiksi:



Nivelklubin keskustelufoorumi
http://www.nivel.fi/nivelklubi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?board=TnLonkk





Facebook-ryhmä Puujalkaiset


Paremmalla puolella ollaan! Jalat toimivat, voin mennä minne tahdon!