Elämää lonkkaleikkauksen jälkeen 5

Toista vuotta puujalalla

Treeni, treeni treeni!

Alussa oli kotiharjoitukset ja fysioterapia, sitten kuntosali. Siitäpä tulikin liikuntaremontti. Entiset  jooga ja pilates jäivät taakse. Tilalle tuli kuntosali ja vesijuoksu. Vanhoista lajeista jatkuvat sauvakävely ja Asahi-terveysliikunta, samaten pyöräily kelien mukaan.

Salia on kolmesti viikossa. Sen päälle pieni pulahdus vesijuoksussa, muuten ei tule freesi olo. Välipäivinä aamulla Asahi ja sauvakävelyä, jos ehtii. Venyttely tahtoo unohtua, sori.  En ole täydellinen, vaikka luulette ja yritän uskotella.

Kuntosalista hyötyy koko kroppa. Sain treeniohjeet, nyt  kolmas ohjelma menossa sitten huhtikuun.

Käsivoimat ovat olemattomat ja ovat vieläkin. Huomasin juuri, että ole saamassa fitnesspepun!

Jalkavoima kehittyy nopeimmin, prässissä on lukemat kaksinkertaistuneet. Ja painoa pitää olla niin että menee juuri 15 kertaa ja kolme sarjaa. Tämä pätee kaikkiin laitteisiin.

Kolme muuta jalkalaitetta on käytössä. Lonkan lähentäjälle tarkoitettua vempelettä emme ottaneet ohjelmaan, koska se tuottaa kipua nivustaipeeseen. Pitää kysyä vielä fysioterapiasta, mitä tälle jutulle pitäisi tehdä. 

Pieniä puutteita

Pituusero: Oikea koukkupolvi korkeammalla :(

Salitreeni tuntuu välttämättömältä. Jos jättää useamman päivän väliin, jalka alkaa juonitella.

Kipua ja jäykkyyttä on aika-ajoin. Tasapaino on huonontunut. Enpä ole kyllä kaatunutkaan. Muistaisi vaan pitää varansa. Kop – kop, talvi ja liukkaat kelit vasta alussa.

Kuten sanottu, nivustaive edessä on joskus kipeä, mutta sen kanssa pärjää.

Polvissa rahisee, lonkka lonksuu lievästi. Leikattu puoli on vähän pitempi, ilmenee pienenä vaappumisena kävellessä. Eipä haittaa, koska ennen pursi keinui toiseen suuntaan. Voi olla, että ero tasoittuu ajan mittaan.

Pitkä istuminen on pahaksi. Yritän välttää tietokoneen käyttämistä pöydän ääressä. Paras istuma-asento on vähän takanojassa. Siksipä elokuvissa voi käydä, samoin sujuu lukeminen sängyssä puoli-istuvassa asennossa.

Niin - juosta ei saa, vaikka kuinka  olisi myöhästymässä bussista - eikä hyppiä edes riemusta. Jalan sisäkiertoa pitää välttää, eipä kyllä huvittasikaan. Kumartua voin ihan hyvin eteen. 

Kyllä kannatti!

Vaikka luettelo pikkuvaivoista on pitkä, ja uusi jalka ei ole terveen veroinen, silti elämä on parepaa kuin pari edellistä vuotta ennen leikkausta.

Parasta on ettei tarvitse särkylääkkeitä!

Toiseksi parasta, että pääsi kesällä marjametsään!  Luontoa löytyy Helsingin Keskuspuistostakin. Saalis ei ollut edellisten vuosien tasolla.

Matkustusta en ole harrastanut paljoa, pari kertaa lennolla ja junassa muutama tunti. Oikeasti ei huvita lähteä pitemmälle. Toipilasaikana oppi olemaan kotona.

Sosiaalista elämää on sopivasti. Kaiken edelle menee mummon kolme mussukaa.

Tässäpä luvattu päivitys nyt reilun vuoden jälkeen.

Blogilla on ollut 10 – 30 lukijaa päivässä.  Jotkut ovat jättäneet kommenttejakin. 

Mukavaa, jos tästä on ollut jollekin hyötyä. 

Suosittelen Puujalkaiset -keskustelupalstaa facebookissa!

Ei vedetä lonkkaa!