Elämää lonkkaleikkauksen jälkeen 3

Nyt on neljä kuukautta leikkauksesta. Näin mennään:

Konstit on monet

Jalan taivuttaminen tuntuu ikävältä. Yritän keinotella sukkaa jalkaan etu- ja takakautta. Hyvä asento on tyynyä polvien välissä ja kallistua toiselle kyljelle. Jalan voi laitta tuolille ja vetää loput sukasta ylös takakautta. Pukemisen ja riisumisen kannalta paras sukka on vähän löysä. Joudun hylkäämään tiukat tukisukat, joita ole käyttänyt jo vuosikaudet.

Aina pitäisi muistaa varoa syviä kumartumisia tai kyykkyjä.  Siispä:

Nauhakengän (talvinilkkuri) jalkaan saaminen on temppu numero kaksi. Keksin laitta nauhat niin tiukalle kuin pystyn, jalan saa ujutettua pitkän kenkälusikan avulla sisään. Kenkää voi auttaa jalkaan nostamalla polvi koukkuun tuolille ja auttaa kengän kantapää paikoilleen takakautta.

Leikattu polvi maahan, kun poimii jotain lattialta. Sama juttu, kun mennään lattiatasoon tekemään jumppaa selällään. Ylös pääsee tässä vaiheessa vain terveen jalan puolelta.

Mutta, mutta: Milloinhan pystyn itse leikkaamaan varpaankynnet? Miten poimin marjoja ensi kesänä, pitääkö mennä polvilleen mättäälle kun ei voi kumartua kaksin kerroin?

Liikkumista, liikennettä

Isoimmissa kaupungeissa arkiasioiden hoitaminen käy julkisilla liikennevälineillä helpommin kuin maaseudulla. Toisaalta on liiankin helppoa nousta ratikkaan tai bussiin, sama on tietysti oman auton käytössä. Onneksi toipilasaikani sattui lumettomille keleille.

Tasapaino on huonontunut. Parempi ottaa pieni tuki kädellä kuin kaatumisriski. Ulkona liukuesteet kenkiin.  On aika käyttää järkeviä kenkiä. Ulkoilua varmuuden vuoksi kävelysauvoilla. Samalla saa mutkin sauvakävelyn edut, liikettä hartioille ja käsille.

Reppu selkään, tai vetolaukku mukaan.  Alussa pienenkin kauppakassin kantaminen leikatulla puolella oli huomattavan rasittavaa.

Jumppaohjeita

En laita tähän tarkemmin omia jumppaohjelmiani. Ne ovat vaihdelleet sitä mukaa kun on edistytty. Jumppaaminen voi alkuun tuntua ylivoimaiselta. Muista, että sinun on se tehtävä, taitavinkaan fysioterapeutti ei voi jumpata puolestasi. Kaikki on helpompaa muutaman päivän jälkeen.

Periaatteena on palauttaa voimaa leikattuun jalkaan, pakaralihakseen jareisilihaksiin. Tehdään kyykkäämistä ja jalan kylkinostoja takaviistoon niin että ottaa pakaraan. Kyykkyharkassa polvet varpaiden suuntaan, muuten voi olla polvileikkaus edessä. Ei syviä kyykkyä.

Lonkan koukistajan venytys on tärkeä. Pitää jumpata myös tervettä jalkaa, selkää ja hartioita. Jumpassa muistetaan pitää polvet vähän koukistettuna, ei lukossa. Älä hypi, älä juokse, ei äkkinäisiä liikkeitä ja sivukiertoja. Varo kaatumista. Pitäisiköhän hankkia lonkkahousut?

Pitää jumpata myös tervettä jalkaa, selkää ja hartioita. Kotijumpan lisäksi on kävely, sauvakävely, vesijuoksu, allasjumppa, uinti, hiihto talvella.

Mitä vielä: hoidetaan hyvin hampaita, puhdistetaan haavat huolella.

Kuntoutusohjeita saa oman paikkakunnan terveysasemalta ja fysioterapiasta.

Ammattilaisen apuun kannattaa turvautua, jotta liikkeet oppii tekemään oikein. Itse sain erinomaisen fysioterapiakonsultoinnin. Toivottavasti kaikkialla on yhtä hyvä tilanne kuin Helsingissä.

Netistäkin tietoa

Paikallisislla nivelklubeilla on erilaista toimintaa, esitelmätilaisuuksia ja liikuntapiirejä. Vertaistuen saamiseksi voi liittyä nivelklubin keskustelufoorumiin.

http://www.nivel.fi/nivelklubi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl

Yleisiä ohjeita leikkauksesta toipumiseen:

http://www.arthroforum.com/fi