Elämää lonkkaleikkauksen jälkeen 4

Puoli vuotta puujalalla

Tulin viralliseen seniori-ikään muutama päivä sitten.

Puolen vuoden paalu leikkauksesta on ohi. Samoin vuosi ensimmäisestä leikkausyrityksestä ja sydänkohtauksesta. Jalka alkaa tuntua omalta. Joinakin päivänä kulkee kuin Mersulla ajaisi, toisina taas ei.

Fysioterapia jatkui reilut 6 kk. Nyt pärjäilen ilman. Viimeisellä kerralla sain kuntosaliohjeet.

En ole liikunta-alan ekspertti, enkä ala jakaa ohjeita muille. Kerron vain mitä itse olen kokeillut. Jokaisen kannattaa neuvotella omasta treenistä fysioterapeutin kanssa.

Kuntosali

Menin myös seniorien kuntosalikurssille ja sain ohjaajan tekemän ohjelman.  Oli kyllä tarpeen.  Olen ollut laiska säätelemään laitteita.  Yllättävän nopeasti siihenkin tottuu. Alan käydä myös eläkeläisten treeniryhmässä samalla salilla. Vesijuoksu ja uiminen hoituu samalla reissulla.

Hilavitkuttimet

Talja 

 Hyviä laitteita salilla ovat

talja  (jalan loitontaja sivulle ja taakse) Lähentäjille ja loitontajille on erikseen omat laitteet.

 reisipenkki (etureisien rääkkäämiseen)

takareiden ojentajavempain (vahvistaa myös pakaraa)

 jalkaprässiä saan käyttää, kun vältän liian syvää lonkan kulmaa. Ei siis polvia rintaan kiinni! Tehoa saa treeniin kun laittaa peliin tarpeeksi suuria painoja, vähintään oma elopaino!

 Ei sitten mamoilla, tehdään 2 – 3 x 10- 15 kerran toistot tarpeeksi suurilla painoilla, että lopussa pitää rutistaa viimeiset voimat.

Reisipenkki

Molempia jalkoja treenataan tasapuolisesti.

Kotijumppaa ei kannata unohtaa. Kuntosalilaitteita voi kotona korvata nilkkapainoilla tai kuminauhalla.

Mitä ei saa tehdä? Voimakkaat jalan kiertoliikkeet, juokseminen ja hyppiminen on kielletty. Eläkkeellä ei onneksi ole kiire.

Näiden jalkatreenien lisäksi on ohjelmassa muita lihaskuntoliikkeitä.

Ulkoilua

Kevätaurinko ja ulkoilma virkistävät ruumista ja henkeä. Parasta minulle on sauvakävely. Uudet turhankin söpöt kävelysauvat motivoivat lenkille. Vaikka kovin hurjia reissuja ei vielä jaksa tehdä, kävelymatkat ovat venyneet useampaan kilometriin ja ajallisesti lähes tuntiin.

Jalkaprässi

Odotan kovasti pyöräilykauden alkamista. Vanha mummomankeli  on raskas polkea.  Kunto nousee kohisten. Muutaman pienen lenkin olen tehnyt. Alussa lonkka kipeytyi, mutta istuimen korottaminen helpotti jonkin verran.

Takapakkia

Pääsiäisen tienoilla tein maakuntavierailun. Istuin henkilöautossa kahdeksan tunnin session, takaisin tullessa junassa viisi tuntia. Uusi kaveri ei tykännyt reissusta.

Seuraava isku tuli hammasosastolta. Samalla pohjoisen rundilla alkoi infernaalinen iensärky. Päivystyksessä meni kolme tuntia suu auki. Juurihoitoa piti jatkaa vielä kaksi kertaa yksityisellä klinikalla. Hammasta hoidettiin suomeksi ja ruotsiksi.

Tulehduksia toivoisi viimeiseksi tekonivelen kaveriksi. Anoppi-rukka lojui vuosia kroonikko-osastolla, kun tulehtunut tekonivel poistettiin eikä osteoporoosin takia voitu asentaa uutta tilalle.

Mitä tästä opimme? Yritetään hoitaa tulehdukset pois, hampaat ja haavat kuntoon.

Totta kai jalka on ajoittain kipeä, kun en ole liikkunut pariin päivään, toisinaan liikunnan jälkeen. Kipua tuntuu nivustaipeessa, sama kohta kuin ennen leikkausta. Kaipa se kohta on heikoin lenkki.

Nukkuminen on edelleen vähän huonoa. Kipuja ei ole, mutta heräilen useamman kerran yössä asennon vaihtamiseen. Haava kipeytyi kun yritin nukkua oikealla kyljellä.

Mistä motivaatio?

Toisinaan on vaikea raahautua kuntoilemaan salille.  Olen tsempannut itseäni ajatuksella, että jatkan tätä tahtia (kolme kertaa viikossa) pari kuukautta. Mietin sitten jatkoa, jos juttu alkaa sujua.  Kesällä voi olla kivempi ulkoilla kuin hikoilla sisällä.

Liikuntaakin tärkeämpää on mielialan pitäminen korkealla.  Pitäisi suhtautua armollisesti itseensä, levätä tarpeeksi ja tehdä mukavia asioita.

Laskin juuri kirjaston tilastosta, että olen lukenut yli 200 opusta reilun vuoden aikana, jonka tämä prosessi on kestänyt. Kirjat ja elokuvat ovat pitäneet minut hengissä aina ennenkin.

Vielä tärkeämpi voimanlähde ovat olleet pienet lastenlapset. En olisi aikoinaan uskonut, miten palkitsevaa mummoilu voi olla.Tuntee itsensä tarpeelliseksi.

Minun iässäni vertaistukea löytyy ystäväpiiristä joka vaivaan.

Nivelyhdistyksillä on toimintaa joillakin paikkakunnilla.

Sen lisäksi apua saa somesta, esimerkiksi:

Nivelklubin keskustelufoorumi

http://www.nivel.fi/nivelklubi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?board=TnLonkk

Facebook-ryhmä Puujalkaiset

Paremmalla puolella ollaan! Jalat toimivat, voin mennä minne tahdon!